Käännän selkäni viimalle
voidakseni hengähtää,
ennen kuin taas jatkan.
Karkoitettuna,
ilman hetkeä tuhlattavaksi,
viettämään iltaa
juoman ja ystävän parissa.
Päästän nahkani herkistymään liiaksi.
Haluaisin pysähtyä.
Sillä ei ole väliä mitä teeskentelen,
kuin jokin pyhiinvaeltaja -
joka oppii ylittämään -
oppii elämään,
kuin jokainen askel olisi viimeinen.
Seisahdu, aika -
en jää katsomaan taakseni,
mutta nyt tahdon katsoa ympärilleni,
nähdä enemmän ihmisistä
ja paikoista, jotka ovat ympärilläni nyt.
Pysäytä tämä hetki vielä joksikin aikaa.
Tee jokainen aistimus hieman vahvemmaksi.
Kokemus livahtaa pois...
Käännän kasvoni aurinkoon.
Suljen silmäni.
Päästän suojani alas -
kaikki ne haavat,
joita en saa purkautumaan.
Päästän menneisyydestäni irti liian nopeasti.
Ei aikaa pysähtyä -
jos voisin hidastaa sitä kaikkea,
kuin jokin kapteeni,
jonka laiva ajaa karille -
voisin odottaa kunnes nousuvesi saapuu.