Ottocento [Finnish translation]

Laula minulle tästä ajasta,

laula niiden tyytymättömyydestä,

jotka seisovat tuulen yläpuolella

mieluummin kuin haistelevat

sen moottorin käryä,

joka vie meidät,

melkein kaikki

miehet, naiset ja laulajat

kultaisella matolla

taivaan sineen.

Tyttäreni,

sinä ihmeistä suurin

jo kypsä mutta niin viaton

kuin isän kasvimaan vihannekset.

Komea, urhea poikani,

kallisarvoinen pronssiveistokseni,

joka aina olet valmis

keinottelemaan pörssissä,

raiskaamaan juostessasi.

Ja sinä, vaimoni, hepenien, lihan ilojen

ja vanhan tavaran asiantuntija,

sinulle minä annan hopearasioita.

Kahdeksansataa,

yhdeksänsataa,

tuhatviisisataa hienoa hopearasiaa,

seitsemänsataa minä sinulle lahjoitan.

Niin paljon varaosia,

niin ihmeellisiä,

niin monta vaihtokauppaa,

niin monta kaunista naista naitavaksi,

niin paljon venttiilejä ja mäntiä,

maksoja ja keuhkoja,

niin paljon kauniita kuulia pyöriteltäviksi,

niin paljon kauniita kaloja pyydettäviksi.

Poika, poikani, poikaparkani,

kaunis, vaalea, loistava jalokiveni,

mikä sattumus hukkasi sinut laivojen uumeniin?

Poika, poikani, ainut hairahdukseni,

aaltojen valtakuntaan ajautuneena

kuin minua loukataksesi,

puukottaaksesi minua selkään kunniasi nimeen.

Minua, minua,

joka kohtelin sinua kuin poikaani,

Voi, minua,

huomenna on paremmin.

Sarvikotiloita,

metsäetanoita,

yrttejä ja mansikoita,

pasteijoita päällä kirnuvoita,

suolasilakkaa

ei voita mikään mahti,

unen tuokoon sahti

aamun uuden valssin tahti

ja Alka-Selzer päivän taas

saa aloittaa.

Niin paljon varaosia,

niin ihmeellisiä,

niin monta vaihtokauppaa,

niin monta kaunista naista naitavaksi,

niin paljon venttiilejä ja mäntiä,

maksoja ja keuhkoja,

niin paljon kauniita kuulia pyöriteltäviksi,

niin paljon kauniita kaloja pyydettäviksi.