L'Estaca [Finnish translation]

Vanha Siset puhui minulle

ovellaan aamun sarastaessa,

kun odotimme auringon nousevan

ja katselimme ohi kulkevia autoja.

Etkö näe paalua,

johon meidät kaikki on kahlehdittu?

Ellemme päästä itseämme irti,

emme koskaan voi kulkea vapaina.

Jos vedämme kaikki, paalu irtoaa,

ja kohta se ei enää ole pystyssä.

Aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,

sen on pakko antaa periksi.

Jos minä vedän tästä voimieni takaa

ja sinä siitä kaikin voimin,

niin aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,

ja voimme vapauttaa itsemme.

Mutta, Siset, niin kauan olemme jo kiskoneet,

että käteni ovat vereslihalla.

Voimani ovat ehtymäisillään,

ja paalu vain seisoo tiukasti paikallaan.

Varmasti paalu on jo lahonnut,

mutta, Siset, taakka on niin raskas,

että välillä tunnen voimieni hiipuvan.

Tule siis ja laula jälleen laulusi.

Jos vedämme kaikki, paalu irtoaa,

ja kohta se ei enää ole pystyssä.

Aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,

sen on pakko antaa periksi.

Jos minä vedän tästä voimieni takaa

ja sinä kaikin voimin siitä,

niin aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,

ja voimme vapauttaa itsemme.

Vanha Siset on vaiennut.

Pahat tuulet veivät hänet mennessään

paikkaan, jota kukaan ei tiedä,

ja jättivät minut yksin hänen ovelleen.

Ja kaikille ohikulkijoille

minä viritän ääneni

ja laulan hänen viimeisen laulunsa,

viimeisen laulun, jonka hän opetti minulle.

Jos vedämme kaikki, paalu irtoaa,

ja kohta se ei enää ole pystyssä.

Aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,

sen on pakko antaa periksi.

Jos minä vedän tästä voimieni takaa

ja sinä kaikin voimin siitä,

niin aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,

ja voimme vapauttaa itsemme.