Robin Packalen - Kultakehykset

Ikkunalauta tuntuu kylmältä

Mut silti istut siinä kun et halua

Mennä ulos kun sä niin pelkäät

Et ne kuiskaa, ne toisilleen kuiskaa

Ja kuinka väärässä sä oot

Koska mä huomaan

Kun sä katsot peiliin niin et katso siihen ikin suoraan

Vaan sä vertaat itseäsi muihin ja teet muotin,

Sä teet niistä muotin vaik

Sun ei tarvii siihen sopia

Sun sateiset silmät

Ne näkee vaan pilvet

Mut oot jotenki niin älyttömän kaunis

Jos mä otan susta kuvan

Nii se kaipais kultakehykset

Sun pitäis muistaa

Et kukaan meistä ei oo täydellinen

Eikä voiskaan

Kun tää maailma on täynnä virheitä

Sä huomaat, mä lupaan et sä huomaat

Et sä oot hyvä just noin kun oot

Sun sateiset silmät

Ne näkee vaan pilvet

Mut oot jotenki niin älyttömän kaunis

Jos mä otan susta kuvan

Nii se kaipais kultakehykset

Kulta kulta kultakehykset

Kulta kulta kultakehykset

Kultakehykset kultakehykset

Mä tiiän, tiiän

Monta kertaa sä kerroit mulle et riitän, riitän

Ja nyt en enää suostu vierest katsomaan

Ne voi sanoo mitä vaan

Niist ei kukaan voi mun valoo sammuttaa

Sun sateiset silmät

Sun sateiset silmät

Ne näkee vaan pilvet

Ne näkee vaan pilvet

Mut oot jotenki niin älyttömän kauniis

Jos mä otan susta kuvan

Nii se kaipais kulta kehykset

Kulta kulta kultakehykset

Kulta kulta kultakehykset

Kultakehykset