Sata salamaa

Pimenee, valkeat maat;

laulupuut vaikenevat.

Katujen lapset piiloutuu

kun rajuilma nousee.

Pelätään pelkomme pois,

mikään ei viedä mua vois,

kun rakkaus kiinni painautuu

ja sydän lämpenee.

Vaik sata salamaa iskee tulta

ja koko elämä räjähtää.

Ei rakkautta voi riistää multa,

toivo jäljelle jää.

Kun sata aurinkoo meille paistaa

ja laiva valmis on nousemaan.

Minä turvaan vien tämän rakkauden,

ja me löydämme uuden maan.

Lähelläs lämpösi saan

unelma uupuvan maan.

Viimeinen haave viimalta yön

meille suojan antaa.

Totuuden toivossas nään,

liekin luot kuiskaten tään.

Vain rakkaus meidät perille vie

se meidät pelastaa!

Vaik sata salamaa iskee tulta

ja koko elämä räjähtää!

Ei rakkautta voi riistää multa

toivo jäljelle jää!

Kun sata aurinkoo meille paistaa

ja laiva valmis on nousemaan.

Minä turvaan vien tämän rakkauden,

ja me löydämme uuden maan.

On tuolla tuhat maailmat

ja yksi niistä meidän on!

Vaik sata salamaa iskee tulta

ja koko elämä räjähtää.

Minä turvaan vien tämän rakkauden

ja me löydämme uuden maan.

Minä turvaan vien tämän rakkauden,

laitan vaan maahan valkeaan!