Tapio Rautavaara - Lauluni aiheet

Mä mistä laulun aiheet saan

niin moni tiedustaa,

kun kuljen laulun tietä huoletonta.

On helppo käydä vastaamaan

kun kiertää maailmaa

ja elänyt on vuotta kyllin monta.

Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,

jos sen etsijän laulajaks’ Luoja loi.

Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.

Niin paljon on aihetta lauluun.

Sen aiheen antaa pakkanen

Ja polte auringon.

Sen kertoilla voi helle sekä halla.

Se tuiketta on tähtien

ja kuohu aallokon.

Sen maantie laulaa jalkojeni alla.

Se on tuimassa tuiskussa tunturin,

joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.

Se kuun on hohde hopeinen

tai laine vallaton.

Niin paljon on aihetta lauluun.

On laulu katse rakkaimman

ja herkkä ystävyys.

Se suudelma kauneimmalle suulle.

On hehku posken polttavan

ja aitan hämäryys,

ja se, mi usein kerrottu on kuulle.

Se on laulu, kun rakkaus valloittaa.

Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa.

Tuo kevät laulun riemuisan,

mut surullisen syys.

Niin paljon on aihetta lauluun.

On laulun aihe köyhyyskin

ja riemu rikkaitten.

Ja murhe, mikä polttanut on rintaa.

Luo laulun ilo räiskyvin

tai jälki kyynelten.

Sen myöskin, mikä onnemme on hintaa.

Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen,

lyhyt taival on riemusta murheeseen.

On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen.

Niin paljon on aihetta lauluun.