Valkoinen mies tuli meren poikki
Toi meille kipua ja kurjuutta
Tappoi heimomme, tappoi uskomme
Otti riistamme omaan tarpeeseensa
Me taistelimme vastaan lujaa, me taistelimme vastaan hyvin
Tasangoillamme annoimme hänelle helvetin
Mutta monelle Creelle se oli liikaa
Voi, pääsemmekö koskaan vapaaksi?
Ratsastan pölypilvien ja karun erämaan lävitse
Laukkaan lujaa tasangoilla
Jahdaten punanahkoja takaisin koloihinsa
Taistellen heitä vastaan heidän omassa kodissaan
Murha vapauden puolesta, puukko selkään
Naiset ja lapset ja raukat hyökkäävät
Juoskaa kukkuloille, juoskaa puolesta elämänne
Juoskaa kukkuloille, juoskaa puolesta elämänne
Sotamies sininen karussa erämaassa
Metsästäen ja tappaen heidän riistaansa
Raiskaten naisia ja tappaen miehiä
Ainoat hyvät intiaanit ovat kesyjä
Myyden heille viskiä ja ottaen heidän kultansa
Orjuuttaen nuoret ja tuhoten vanhat
Juoskaa kukkuloille, juoskaa puolesta elämänne