Kuuliaiset Kottilassa

Läksin mä kerran Kottilaan

paikkakunnan tapoja vaan oppimaan,

niin oli siellä kuuliaiskekkerit,

missä heilu ne pullat ja lekkerit.

Ei kutsuttu oltu mua vieraaksi

vaan oli mulla kunnia kuokaksi.

Ja niinhän se kävi,

että ilta mulla meni

siellä Kottilan kuuliaistanssissa.

Sisähän kun astua pöllähdin,

niin haju minun nenähäni pöllähti,

kun ovensuussa oli siellä porsaita.

Kanoja ja kukko oli kiukaalla.

Nurkassa hyppeli vasikka

ja puolet oli pirtissä lapsia.

Mut' niin sitä juotiin

niin paljon kuin tuotiin

Kottilan kuuliaistanssissa.

Hanuri kun alkoi potpottaa,

niin kanat alkoi kiukaalla kotkottaa

ja nurkassa hyppeli vasikka,

riivattu tanssi se tahdissa.

Porsaat ne kaiveli kuppia

ja kakarat ne huuteli tuttia.

Mut' niin sitä mentiin,

et liepeet ne lenti

Kottilan kuuliaistanssissa.

Joi siellä morsiankin kulhosta

ja sekös oli lystiä sulhosta,

kun tahdis' hän lähenteli helliä

kauhalla huiteli velliä.

Vieraat ne tuuppivat toisiaan

ja aina oli rymyä ja roikinaa.

Ja niinhän se kävi,

että ilta mulla meni

siellä Kottilan kuuliaistanssissa.

Ja loppu se oli vallan hassua,

kun kymmenen pientä nassua

nurkasta lattialle asteli

ja vinosti ne vierahia katseli.

Kanatkin ne lentoon hätkähti

ja ne muni, että lattia lätkähti.

Mut' siihen ne suli,

kunnes loppukin tuli noista

Kottilan kuuliaistanssiista.