'39 [Finnish translation]

Vuotena kolmekymmentä-yhdeksän

Kokoa tänne kaikki vapaaehtoiset

Päivinä kun maita oli vähiä

Tänne laiva seilasi siniseen ja aamuun aurinkoiseen

Suloisin näkymä koskaan nähty

Ja yö päivää seurasi

Ja tarinankertojat sanoo

Että sisällä tulos rohkeiden sielujen

Monelle päivä yksinäinen

Seilaillen yli vaaleiden merien

(Ei koskaan takaisin katsoen, ei koskaan peläten, ei koskaan itkien)

(Etkö kuule minun kutsua?)

Taikka olet monen vuoden päässä

(Etkö kuule minun sinua kutsuvan?)

Kirjaimesi hiekkaan kirjoita

Sinä päivänä aion kätesi ottaa

Maassa jonka meidän lapsenlapset tiesivät

Vuotena kolmekymmentä-yhdeksän

Tuli laiva sienestä

Vapaaehtoiset sinä päivänä tulivat kotiin

Ja he hyviä uutisia tuovat

Maailmasta uudesti syntyneestä

Taikka heidän sydämensä niin raskaasti painaa

Maailmalle joka on vanha ja harmaa

Pikku kulta me lähdemme

Mutta rakkaani tämä ei voi olla

Oh, on mennyt niin monia vuosia

Taikka olen vain vuotta vanhempi

Äitisi silmät sinun silmistä minulle itkee

(Etkö kuule minun kutsua?

Taikka olet monen vuoden päässä

Etkö kuule minun sinua kutsuvan?)

Kirjaimesi hiekkaan kirjoita

Sinä päivänä aion kätesi ottaa

Maassa jonka meidän lapsenlapset tiesivät

(Etkö kuule minun kutsua?

Taikka olet monen vuoden päässä

Etkö kuule minun sinua kutsuvan?)

Kaikki kirjaimesi hiekassa

Eivät voi parantaa minua kätesi lailla

Tulevalle elämälleni minua sääli