La solitudine [Finnish translation]

Marco on mennyt ja ei palaa enää

Aamujuna klo 7:30 ilman häntä

Kuin metallinen sydän ilman sielua

Aamun kylmyydessä harmaassa kaupungissa

Koulussa pulpetti on tyhjä, Marco on kuitenkin kanssani

Hänen henkäyksensä on niin suloinen ajatuksieni joukossa

Valtavat etäisyydet tuntuvat erottavan meidät

Mutta sydämeni hakkaa silti vahvasti sisälläni

Jos vaikka ajattelisitkin minua joskus

Jos et koskaan puhu läheisimmillesi

Jos piiloudut niin kuin minäkin

Pakenet katseilta ja pysyt piilossa

Sulkeudut huoneeseesi, etkä halua syödä

Puristat lujasti tyynyäsi ja itket

Etkä tiedä miten paljon yksinäisyys satuttaakin sinua

Marco on minun päiväkirjassani, minulla on valokuvakin

Sinulla on lapsen silmät, vähän sellaiset ujot

Puristan sitä vasten rintaani ja tunnen sinut lähelläni

Englannin ja matematiikan läksyjä tehdessäni

Isäsi ja hänen neuvonsa, miten pitkäveteistä

Hänen työnsä on vienyt sinut pois

Koskaan hän ei kysynyt sinun mielipidettäsi

Sanoi vain, että ”joku päivä sinäkin ymmärrät”

Jos vaikka ajattelisitkin minua joskus

Jos puhut ystäviesi kanssa, jotta et kärsisi enää minun vuokseni

Mutta se ei ole helppoa, tiedät sen

Kouluun en pysty enää

Ja iltapäiviin ilman sinua

Opiskelu on turhaa, kaikki ajatukseni pyörivät ympärilläsi

Ei ole mahdollista jakaa meidän kahden elämää

Pyydän sinua, odota minua rakkaani

En osaa pettää sinua

Yksinäisyys välillämme

Tämä hiljaisuus sisälläni on levottomuus,

mikä minun on vain elettävä

Elämä ilman sinua

Pyydän sinua, odota minua koska en pysty olemaan ilman sinua

Ei ole mahdollista jakaa meidän kahden tarinaa