L'avenir est un long passé [Finnish translation]

Valkoisen ympäröimä musta silmäterä. Väsyneet kasvot kääntyneenä luutnantiin päin. Käsky tullaan antamaan hyvin pian. Toinen hyökkäyspäivä ja Marcel odottaa.

Hän on asettanut pyssynsä päähän pistimen taistellakseen 12.7 kaliiberin konekivääriä vastaan. Juokuhautansa vieressä sijoituneena 20-30 metrin päähän teurastajien sota, eletään vuotta 1917.

Montako päivää hän täällä onkaan ollut! Näkemässä sielujen kaatuvan. Montako päivää onkaan mennyt patojen polulla. Marcelista tuntuu lopun tulleen. Juoksuhautojen pohjalla hänen kätensä rupesivat tärisemään. Tuntuu haisevan kuolema, ei tule lähitaistelua, hänestä tuntuu, että on kohta kuoleman oma. Miten mies voi suostua lähtemään taisteluun? Ja hänen tuntiessaan sisimmissään, ettei hän tule palaamaan. Onko mies eläin? Kuten pahuus on jo korpraali. Luutnantin käsi hitaasti taivasta kohti nousi. Jatkona, tulevaisuus on pitkä menneistyys.

Valkoisen ympäröimä musta silmäterä. Vahatut kasvot, katseensa on kammottava. Sijoittuneena muutaman askeleen päähän saksalaisia. 1944 Jean-Marc on vastarintaistelija.

Hänen tehtävänään oli kosauttaa rautatie. Kun ei ollut toiminnan miehiä, hänestä tuli sodan mestari. Sen jälkeen, kun pyörremyrsky iski hänen isäänsä ja äitiänsä keltaisella tähdellä, suoraan helvetistä tullut ajatus.

Montako vuotta onkaan mennyt pakoteillä. Montako päivää onkaan käytetty taisteluun antisemiittiä vastaan. Jean-Marc käsittää, että hukka perii. Hänen sijoittamansa kaapeli junan kosauttamiseen on aivan liian lyhyt. Kuolema tuntuu, mutta hänellä ei ole tunnontuskia, miten sen määrittelisi? Miehen luonne hänet on ajanut sellaiseksi. Uhrautumista ajatuksen eteen ei kai vastusteta. Pahuus on nyt yleistä, kaikkista Saksan huonon aikakauden hämäristä asevoimista. Kaukaa juna lähestyy ja sen savun voi erottaa. Jatkona, tulevaisuus on pitkä menneistyys.

Valkoisen ympäröimä musta silmäterä. Sen minä voin nähdä peilin edessä nyt. Pääsin nousemaan muutama hetki sitten.

On vaikeaa sanoa täysin, miltä minusta tuntuu. Viettämäni yön jälkeen raju oli minun herätykseni. Kaikkine asioineen joita saatoin ajatella ennen kun pääsin uneen. Kaikkine niine ajatuksineen jotka aiheuttivat minulle vain ongelmia. Todellisuus ja kaikki ne vihan kuvat.

Montako vuotta onkaan mennyt yrittäessä unohtaa. Montako päivää onkaan kasaantunut ja vaivihkaa se on asettatunut. Olen pohtinut tänä aamuna asiaa. Alkaako kaikki taas, olemmeko menettäneet järkemme, sillä olen nähnyt pahuuden vaivihkaa asettautuvan ilman minkäänlaista moraalia.

Tulla televisiosta on tullut sille normaalia. Kuten joka kerta uuden nimen kera. Hitlerin nimen jälkeen kuulin rintaman nimen.

Ja mikäli tulevaisuus on pitkä menneisyys, kysyn nyt teiltä, mitä mieltä olette asiasta? Kuten Marcel ja Jean-Marc onkohan elämäni jo päätetty? Jatkona, onko tulevaisuus pitkä menneisyys?

Kysyn teiltä, mitä mieltä olette asiasta. Saanko nähdä joskus pahan Élysée-palatsissa. Onko Ranska vajomassa. Onko tulevaisuus pitkä menneisyys?